Näyttelymatka Tallinnaan
FIN*Norleon - Kissaharrastuksesta - Uutta - Sekalaista
Tallinna 12.-14.08.2005
Perjantai
Näyttelymatka alkoi omalta osaltani perjantaina kolmen aikaan, jolloin pääsin ”pakenemaan” töistä. Ajoin kotiin, vein puolijuoksua tavarani autoon ja sitten piti vielä saada kuljetuskoppaan oikea kissa. Heti kun kuljetuskoppaan laittaa oven, kaikki kissat ovat innokkaina lähdössä jonnekin. Tällä(kin) kertaa Roope oli jo parkkeerannut koppaan ja vaikutti aika tyytymättömältä, kun on poistin sen sieltä ja ohjasin Sagan koppaan ja laitoin oven kiinni. Vielä pikaiset rapsutukset Roopelle ja Tigrulle ja matka saattoi alkaa. Kello oli ehkä 15:15 kun starttasin omalta pihaltani… Aikaa töistä kotiin siirtymiseen ja tavaroiden ja kissan lastaamiseen autoon meni siis ruhtinaalliset 15 minuuttia. Voin veikata että naapureita on huvittanut, jos ovat nähneet minut juoksemassa hulluna edes takaisin auton ja kämpän välillä :-)
Ajoin seuraavaksi Tapanilaan noukkimaan Marjan kyytiin ja jatkettiin matkaa Tuija Salmiselle heisimatotodistusta hakemaan. Saga otti Drontalin suhteellisen nätisti, ja todistus saatiin. Sen jälkeen kulutettiin aikaa Herttoniemessä siihen asti, että Marja lähti takaisin kotiin ja Ibiza kääntyi Saijalle ja Taistolle päin. Blondilla oli suuria ongelmia parkkeeraamisen kanssa, mutta sain kuin sainkin auton lopulta Saijan ja Taiston parkkikselle ilman peltivaurioita ;-)
Käytiin Sagan kanssa ihan sisällä asti, ja Sagan koppia liian innokkaasti nuuhkinut Pampula sai kunnon sähinät osakseen. Paukku ei tuntunut olevan erityisen kiinnostunut, vaikka asunnossa oli samaan aikaan 3 leikkaamatonta naarasta! Sagan lisäksi matkaan lähtivät myös Paukun entinen morsian (ja Pampulan äiti) Emma ja Emman lapsenlapsi Milla.
Primera Fantasy EI ole mikään tilaihme, mutta saatiin mahtumaan kassit takakonttiin ja takapenkille mahtui 2 ihmistä + kolme boksillista kissoja. Paukku ja Pampula olivat alimmaisessa boksissa ja Emma ja Milla sitten poikien päällä omassa boksissaan. Saga pääsi sitten Sarin syliin oman boksinsa kanssa. Matka kohti Etelä satamaa alkoi ihan aikataulussa, puoli kuuden aikoihin. Täytyy kyllä hehkuttaa SeaCatin henkilökunnan hyvää palvelua: kun he näkivät että meillä on autossa inva - merkki, he ohjasivat meidät jonon ohitse laivaan, hyvälle paikalle portaiden viereen. Olisimme päässeet myös hissin luokse, mutta paikka oli kuulemma meluinen emmekä halunneet jättää kissoja kovaan meteliin matkan ajaksi.
Laivasta päästyämme matka jatkui kohti Silvaa. Tallinnan keskustassa oli reilusti keskeneräisiä tietöitä, joiden takia jouduimme ajamaan eri reittiä kuin tavallisesti. Pienen kiertoajelun jälkeen pääsimme kuitenkin perille ja saimme huoneemme. Huoneet olivat aika eri tasoisia, esimerkiksi Sarin huoneessa ei ollut ollenkaan telkkaria! Omassa huoneeni yhteydessä sen sijaan oli hieman epäilyttävä sauna (kiuas oli lauteiden alla?) ja bidee ;-) Saga tutki tarkkaan koko huoneen läpi ja jäi ikkunalaudalle köllöttelemään, kun lähdimme käymään läheisessä kaupassa. Ilmeisesti neiti ei ollut viihtynyt kovin hyvin yksin, koska takaisin tullessani se melkein onnistui kaatamaan minut kun pyöri häkkyränä jaloissani.
Suihku
Saga ei ole kissoistani se seurankipein, eikä se yleensä nuku vieressäni. Tallinnassa se kuitenkin halusi kiehnätä kyljessäni molempina öinä, kehräten ja tepsuttaen vimmatusti koko ajan. Unet jäivät aika vähäisiksi, koska häiriötekijä- Sagan lisäksi hammastani särki aivan julmetusti koko ajan.
Saga ihmettelee "saunaa"...
Lauantai
Lauantaina starttasimme Silvalta kohti näyttelypaikkaa jo seitsemältä. Halusimme olla ajoissa eläinlääkärin tarkastuksessa, jotta saisimme valittua hyvät paikat hallista. Moni muukin oli aikaisin liikkeellä samassa tarkoituksessa, joten jouduimme kuitenkin jonottamaan. Jonotusvaiheessa Emman ja Millan häkistä alkoi kuulua hirveä meteliä. Emmalta meni ilmeisesti vähän hermot matkakumppaniinsa, ja se yritti häätää Millan häkistä. Sarin ei auttanut muu kuin ostaa toinen kuljetuskoppa, jotta tytöt saatiin erotettua.
Itse näyttely sujui leppoisasti. Kaikkien kissojen arvostelut olivat eri aikaan, joten ehdin hyvin olla seuramassa kaikkia. Paukku valmistui Eurooppa Championiksi ja oli myös TP. Pampula valmistui International Premioriksi ja TP-valinnassa Heinuntuvan Nicodemus porhalsi ohitse. Emma valmistui Grand International Championiksi ja Milla International Championiksi, joten aika paljon valmistumisia yhdelle seurueelle J Saga sai EX1 tuloksen ja tosi hyvät arvostelut. Neidin käytös VP-valinnassa oli mitä oli… Samaten TP-valinnassa neiti ilmoitti tyytymättömyytensä kovaan ääneen. TP-valinnassa Sagalla oli vastassa sama cooni molempina päivinä, ja molempina päivinä cooni myöskin vei voiton.
Paneelissa Paukku sai yhden äänen, mutta voiton vei ”voittoputkessa” ollut NariNetta’s Wild Galaxy, jolle se oli kolmas perättäinen BIS (ja seuraavana päivänä tuli neljäs). Lähdimme heti kohti Silvaa, kun saatiin Paukku pois paneelista. Autoon änkeytyminen sai aivan uusia muotoja, kun bokseja olikin yksi enemmän kuin tullessa. Saija sai syliinsä Millan bokseineen ja Emma sai olla poikien boksin katolla ylhäisessä yksinäisyydessään. Matkalla pysähdyimme Selverissä ostamassa hieman purtavaa ja tietysti kuplajuomaa, jolla valmistumisia juhlistettiin. Samalla tuli ostettua myös pari siideriä, koska hammassärkyä täytyi jollain lailla turruttaa….. ;-)
Ilta venähti melko pitkäksi muutaman siiderin ja telkkarin ääressä, ja hauskaa oli. Mutta ei siitä sitten sen enempää näin julkisesti… ;-)
Sunnuntai
Aamulla oli aika vaikea herätä, mutta jotenkin sain itseni pystyyn ja kykenin pakkaamaan tavaratkin. Jouduin myös sadannen kerran lappaamaan hiekat vessan lattialta takaisin hiekkalaatikkoon. Saga on varsinainen kaivuri, ja sen lempiharrastus on hiekan kaivaminen.
Pientä yleiskuvaa huoneesta
Toinen näyttelypäivä sujui ensimmäisen tapaan mukavasti. Paukku sai ensimmäisen kunniamaininnan, Emma ensimmäisen CACE:n ja Milla ensimmäisen CAGCIB:in. Pampulalla oli kilpakumppani, jonka Pampula päihitti saaden ensimmäisen CAGPIB:in ja ollen vielä myöhemmin päivällä TP. Saga oli jälleen EX1, ihan kivoilla arvosteluilla. Tällä kertaa käytöskin oli nätimpää kuin edellisenä päivänä.
Pampulalle ei osunut yhtään ääniä paneelissa, kaikki menivät yhdelle ja samalle kissalle. Paneelin ollessa käynnissä pakkasimme jo osan tavaroistamme ja odottelimme vain neljää, jolloin näyttelystä sai lähteä. Meillä oli muutama tunti aikaa ennen laivan lähtöä, joten kävimme ostamassa vanhasta kaupungista vähän astioita ja Rimistä sitten vähän juotavaa ja muuta tosi tarpeellista J.
Tällä kertaa inva -merkki olisi kannattanut pitää piilossa, koska sen ”ansiosta” olimme toiseksi viimeinen auto, joka pääsi laivaan. Taiston piti peruuttaa auto laivaan, todella pienen tuntuiseen tilaan, hissin viereen. (Ja siis mehän ei haluttu hissin viereen juuri siitä syystä, kun se oli meluisa, mutta ehkä asiassa sattui joku väärinkäsitys, en tiedä…?) En tiedä miten olisin itse selvinnyt moisesta peruuttamisesta, luultavasti aika heikosti :-/ Saija ja Taisto menivät hissillä ja me Sarin kanssa kävellen. Yritimme kysyä ylhäällä henkilökunnalta paikkaa, jonne hissi tuli. Saimme kuitenkin vastaukseksi vain saman löpinän siitä, ettei laivassa ole hissiä. Yritimme myös kertoa, että kai nyt siellä on hissi, kun ystävämme menivät sinne! Mutta ei siitä mitään apua ollut, saatuamme saman vastauksen nelisen kertaa, totesimme ettei hissi ilmeisesti ollut ainakaan siinä osassa laivaa ;-)
Saimme vielä sentään istumapaikat, ja kaikki pääsivät jopa vierekkäin istumaan. Mussutin suklaata lähes koko matkan, ostin vähän tuliaisia ja kirosin kipeää hammastani (jota ei ainakaan parantanut se suklaan syöminen…). Satamasta ajoimme takaisin Saijalle ja Taistolle, josta minä ja Sari jatkoimme matkaa Mäntsälään. Sari oli järkännyt itselleen jatkokuljetuksen Shelliltä kohti Jyväskylää. Odottelimme jatkokuljetusta kahvikupin ääressä ja kun tulimme takaisin autolle, Saga tervehti meitä vihaisella rääkäisyllä. Syykin selvisi pian: autossa oli pieni tuoksahdus, joka paikannettiin Emman koppaan. Sari sai siivottua kopan Shellin vessassa, ja he pääsivät siitä jatkamaan matkaa (jota oli vielä monta tuntia jäljellä.)
Me Sagan kanssa lähdettiin kotia kohti, jonne matkaa oli enää viitisen kilometriä. Kun ajoin auton autopaikalleni, niin Roopehan odotteli meitä jo ikkunalla. Vaikka makkarissa ei ollut valoja, punainen karvakasa näkyi hyvin pimeälle pihalle. Tarkkaavaisena se tuntui seuraavan, kun otin Sagan boksin ulos ja lähdin alaovelle päin. Tigru ja Roope nuuhkivat tarkkaan Sagaa, kun Saga vihdoin pääsi kopastaan ulos. Tigru jutteli paljon ja antoi silittää itseään. Herra diivailijaa sen sijaan ei saanut ottaa edes syliin… Roopella on tapana olla aika myrtsinä, jos olen ollut jossain ilman sitä. Saga oli aivan poikki ja käpertyi pian sängyn viereen lattialle nukkumaan.
Itsekin olin aika poikki, mutta siitä huolimatta purin tavarat ja katsoin vielä vähän telkkariakin ennen nukkumaan menoa. Maanantaina sain vihdoin apteekista lääkekuurin, joka vihdoin taltutti hammassäryn. (Resepti oli siis minulla jo torstaista asti, mutta olin fiksuna ajatellut etten varmaan tartte koko kuuria…)
Matka oli todella hauska, kiitos siitä Sarille, Saijalle ja Taistolle! Loppumatkasta alkoi hysteriakin jo olla valloillaan, väsyneenä kaikki vaikuttaa niin hillittömän hauskalta ;-) Paluu arkeen sujui suhteellisen kivuttomasti, heti seuraavana viikonloppuna tuli oltua turistina Rurokin näyttelyssä. Seuraava reissukin on jo suunnitteilla, mutta se onkin sitten jo kokonaan eri juttu….