Mission Impossible: Näyttelypesän tekeminen?

FIN*Norleon - Kissaharrastuksesta - Uutta - Sekalaista

Joulukuussa 2004 ostin Riikasta Roopelle kohtuuhintaisen ja kivan mallisen näyttelypesän. Heti muuttui pojan näyttelykäytös: enää ei ollut tietoakaan siitä määkivästä kissasta, joka yritti väkisin tulla häkistä läpi. Roope meni saman tien pesäänsä ja jäi sinne tyytyväisenä nukkumaan. Pesä ehti Riikan lisäksi reissata Jyväskylässä, Tallinnassa, Turussa ja Helsingissä, ennen kuin se varastettiin! Autooni murtauduttiin ja ilmeisesti laihan saaliin kypsyttämät varkaat veivät myös auton takakonttiin unohtuneen pesän :-/ Soittimesta viis, mutta se pesä.. Samanlaista kun kävin etsimässä eläinkaupasta, niin hinta oli 40-50 euroa.

Joten eihän siinä muu auttanut, kun tehdä uusi itse.

Näin tyytyväiseltä Roope näytti pesässään vielä Jyväskylässä.

Ensin löytyi Lemmikkipalstojen avulla sivusto, josta löytyi jotain mittoja ja muutamia vinkkejä pesän tekemiseen. (heräsi into tehdä vaikka mitä muutakin sivuston ohjeilla, mutta kunhan nyt saisi edes yhden projektin valmiiksi...) Päätin ostaa saman tien tarvikkeet kahteen pesään, pitäähän Roopella ja Sagalla olla kummallakin oma näyttelypesä. Sitten vaan kauppaan ostamaan tarvikkeita.

Olin kuvitellut, että saisin kangaskaupasta sekä kankaan että vaahtomuovin. Vaahtomuovi pitikin käydä ostamassa eri kaupasta, ja sitähän oli montaa eri vaihtoehtoakin! Meinasi iskeä pieni valinnan vaikeus. Ostin suht ohutta vaahtomuovia 2 metriä (1 m/pesä). Kankaaksi valitsin samaa fleeceä kuin näyttelyverhot ovat, kummallekin eri väristä. Ohjeen mukaan ostin metrin kumpaakin kangasta (mutta myöhemmin kävi ilmi, että kangasta olisi voinut olla enemmän.)

Aivan ensiksi piirsin kaavat (yleensä olen tehnyt näyttelyverhot ym. vähän "sinne päin", enkä ole erityisemmin mittaillut enkä varsinkaan harsinut mitään). Kaavojen teko oli ihan helppoa. Ohjeessa luki, että pohjan koko oli 25 x 30, mutta muutin sitä niin, että pohja oli kokoa 30 x 32. Tein etu- ja takakappaleesta saman kokoisen. Koska pesästä oli tulossa "tunnelimallinen", mittasin mittanauhan kanssa kuinka pitkä keskiosan tulisi olla. Kappaleen pituudeksi tuli noin 80 cm, ja leveys oli 30. Etu- ja takakappaleen reunojen pyöristämisen tein ihan kylmästi lautasen avulla :-) Samaten oviaukon piirsin melko vapaalla kädellä...

Kun kaavat oli tehty, oli aika siirtyä varsinaiseen toteutukseen. Ensin leikkasin vaahtomuovista sopivat palat. Vaahtomuovi riitti hyvin kahden pesän osiin, mutta ei sitä liiemmin jäänyt yli. Samoin kangasta oli todella vähän, sitä olisi pitänyt olla jonkin verran enemmän kuin se metri. Seuraavaksi asettelin vaahtomuovit kangaspalojen sisään (kankaan oikeat puolet piti laittaa molemmilta puolilta ulospäin). Tässä vaiheessa jouduin oikein mietiskelemään, miten pitäisi edetä. Päädyin ompelemaan käsin oviaukon kohdan, kun epäilin etten saisi ompelukoneella siitä tarpeeksi siistiä. Muuten ompelin kaikkien kappaleiden reunat ompelukoneella kiinni. Tässä vaiheessa meinasi tuskan hiki pukata päälle, kun huomasin että kangasta olisi pitänyt olla joka kohdassa n. puoli senttiä enemmän, jotta ompeleminen olis ollut helpompaa.

Kun jokainen kappale oli ommeltu umpeen, oli aika yhdistää palat. Olisin ehkä voinut yhdistää kappaleet ompelukoneella, jos saumavarat olisivat olleet isommat. Nyt yhdistin kaikki kappaleet käsin. Yritin saada palat niin päin, että parempi puoli jäi sisäpuolelle. Sen jälkeen käänsin pesän ympäri (oikein päin) ja ihmeekseni huomasin sen olevan ihan hyvännäköinen. Harsin vielä ulkopuolelta muutamaa saumaa nätimmäksi, mutta sitten pesä oli valmis. Toinen pesä on vielä tekemättä, mutta ensimmäinen on kissojen keskuudessa ollut iso hitti. Varsinkin Roope rakastaa pesää, ja onkin nukkunut siellä jo 2 yötä.

Aikaa pesän tekemiseen meni (kaavojen piirto mukana luettuna) ehkä 3-4 tuntia. Veikkaan, että seuraavan tekeminen ei enää kestä niin kauaa, kun on jokin käsitys siitä mitä on tekemässä.

Rahaa tarvikeostoksiin meni 24 euroa, joten yhden pesän hinnaksi tuli 12 euroa. Huimaava säästö verrattuna siihen, että olisin muuten joutunut ostamaan uuden pesän :-)

Jännä huomata, että kaiken laista tällainenkin poropeukalo pystyy tekemään. En ole koskaan ollut mikään käsityöihme, joten ensimmäisten näyttelyverhojenkin teko oli tuskaa...

Pesä on tosiaan sävy sävyyn verhojen kanssa. Harmi vaan kun Roope on niin rakastunut juuri tähän pesään.. Taitaa käydä niin, että Saga saa omaksi vasta sen seuraavan version ;-)