Meistä

Meistä

Nämä sivut on omistettu norjalaisille metsäkissoille – noille upeille ja erityisen hyvin skandinaavisiin olosuhteisiin sopeutuneille kauniille kissoille, jotka hurmaavat puolipitkällä turkillaan ja miellyttävällä luonteellaan, sekä kissojen historialle ihmisen luotettuna seuralaisena ja ystävänä.

Norjalaisesta metsäkissasta voi saada ensisilmäyksellä villimmän kuvan kuin kissa todellisuudessa onkaan – ensisilmäyksellä tämä upea karvakerä saattaa näyttää siltä kuin se olisi tulossa suoraan metsäretkeltä, mutta kun kissaan tutustuu lähemmin, selviääkin yleensä, että hieman kesyttömän ulkomuotonsa alla tämä kissarotu onkin erittäin sosiaalinen, oppivainen, älykäs ja utelias. Norjalaisessa metsäkissassa miellyttää sen ihana luonne sekä ulkonäkö, jossa ihmisellä ei ole ollut sormiaan pelissä siinä määrin kuin monien muiden kissarotujen kohdalla – voidaankin sanoa, että norjalainen metsäkissa on saanut hyvin pitkään kehittyä luonnollisen valinnan kautta. Norjan karussa ilmastossa ainoastaan kaikista vahvimmat ja terveimmät yksilöt selviytyivät ja pystyivät jatkamaan sukuaan – tämä jos mikä on meriitti norjalaiselle metsäkissalle eli norskille!

Rodun historia

Norjalainen metsäkissa on norjalainen kissarotu, jota pidettiin pitkään kotikissana ja joka sai kehittyä ilman ohjailtua jalostustoimintaa. Uskotaan, että rotu on kehittynyt lyhytkarvakissojen sekä pitkäkarvakissojen risteytyessä. Mielenkiintoiseksi asian tekee sen, että viikingit toivat aikoinaan Norjaan lyhytkarvaisia kissoja ja ristiretkeläiset puolestaan pitkäkarvaisia kissoja, joten sekä viikingit että ristiretkeläiset ovat todennäköisesti olleet osaltaan mukana vaikuttamassa norjalaisen metsäkissan kehittymiseen.
Kansainvälisesti tunnettu tämä kiehtova kissarotu on ollut 1930-luvun loppupuolelta alkaen. Tuolloin Saksassa pidetyssä kissanäyttelyssä tuomaristo antoi erityisen hyvät arvioinnit nimenomaan muutamalle rodun edustajalle. Kuitenkin toinen maailmansota vaikutti myös norjalaisen metsäkissan suosioon ja voidaankin sanoa, että kansainvälisellä tasolla rotu jäi unholaan. 1970-luvulla rotu nousi jälleen uudelleen kansainväliseen suosioon.
FIFe antoi rodulle hyväksyntänsä 1977 ollen ensimmäinen kansainvälinen rotuliitto, joka hyväksyi norjalaisen metsäkissan rotuna. Nykyisin rodun kasvatustoimintaa harjoitetaan esimerkiksi Australiassa, Yhdysvalloissa sekä Euroopassa. Myös Suomessa kasvatetaan norjalaisia metsäkissoja ja maastamme löytyykin useita rodun kasvattajia. Rotu on kuitenkin nimenomaan norjalainen rotu ja maan ihkaoma kissarotu.

Ulkonäkö

Norjalainen metsäkissa on kotoisin melko karulta alueelta ja onkin karaistunut kestämään erityisen hyvin kylmyyttä ja pakkasta. Tässä sitä auttaa tiivis turkki, joka on kuin luotu skandinaaviseen talvisäähän. Tiheän turkin lisäksi norjalaisella metsäkissalla on tupsumaiset korvat sekä tuuhea, upea häntä. Tiheytensä lisäksi kissan turkissa on kaksi kerrosta, jossa on alimmaisena tiheää aluskarvaa sekä päällimmäisinä pitkiä ja öljyisiä peitinkarvoja. Peitinkarvojen öljyisyys tekee kissan turkista melkein vedenpitävän. Jos norjalainen metsäkissa kastuu, se ravistelee turkkinsa kuivaksi. Toiminta muistuttaa kastuneen koiran käytöstä.

Norjalaisen metsäkissan ulkonäölle ovat tyypillisiä myös kauluri, jossa on pitkät karvat, sekä ”housut”, jotka ovat myös pitkäkarvaiset. Jopa kissan tassujen anturat ovat suojassa kylmältä. Tässä tehtävässä tassujen anturoita auttavat kylmältä suojaavat tupsut. Norjalaisen metsäkissan omistajan kannattaa muistaa, että vain talvisin ulkoilevien kissojen turkista tulee erityisen tuuhea eivätkä sisällä koko talven elävät kissat yleensä ole yhtä tuuheakarvaisia. Tämä kissa ei siis pelkää kylmää, kuten monet muut rodut!

Norjalainen metsäkissa on kooltaan melko suuri – uros painaa tyypillisesti kuudesta kymmeneen kiloa ja naaraat yleensä puolet tästä. Rakenteeltaan tämä kissarotu on voimakas ja roteva kissa, jolla on pitkä vartalo. Kissan takajalat ovat pidemmät kuin sen etujalat. Norjalaiselle metsäkissalle on tyypillistä myös kolmiomainen pää, suora nenä sekä suuret silmät, jotka ovat aavistuksen vinot sekä avoimet. Kissalla on suurikokoiset korvat, jotka yhdessä kissan kasvojen kera muodostavat kolmion.

Norjalainen metsäkissa on yleensä melko pitkäikäinen ja elää tavallisesti 11-17 vuotta. Täysikasvuisuuden tämä kissarotu saavuttaa usein vasta 3-vuotiaana eli rodun edustajat kehittyvät suhteellisen hitaasti.

Kiitos ystävämme Suomen Jackpot, Suomi Casinot 24 ja Parhaat-kasinot.org avusta.